Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

1. luku Lajitteluhattu

Professori Dumbledore istui McGarmivan työhuoneessa.

- Oliko viisasta ottaa Narcissa kouluun? Dumbledore kysyi.

- Oli, tiedän ettei hän vahingoita muita, McGarmiva totesi.

- Mutta Lily on koulussa! Dumbledore huudahti.

- En kuitenkaan usko, McGarmiva sanoi.

Lily ja hänen vanhempansa Ginny ja Harry, sekä hänen veljensä olivat lähdössä King´s crossille.

- Onko sinulla varmasti kaikki mukana? Ginny varmisti Lilyltä.

- Tietysti, lähdetään nyt! Lily hoputti innokkaana.

- Odota vielä hetki, niin puen tämän takin päälle, Ginny sanoi.

He saapuivat King´s crossille kello oli jo viittä vaille yksitoista.

- Olemme melkein myöhässä! Kiiresti nyt! James ensin, sitten sinä Albus, minä tulen lopuksi Lilyn kanssa perässä, Ginny hoputti.

Laiturilla ei ollut enää kuin muutama oppilas, lähinnä laiturilla seisoivat enää saattamaan tulleet vanhemmat. Lily veljineen kiiruhti junalle Ginnyn raahatessa matka-arkkuja lasten perässä.

- Hei hei! Harry huuteli laiturilta.

Kaikki muut vaunuosastot olivat täynnä, paitsi yksi, jossa istui tyttö jolla oli punaiset sotkuiset hiukset.

- Saanko istua tähän? Lily kysyi.

- Ööö... tyttö mutisi.

- Kiitos, Lily vastasi ja istuutui vastapäätä tyttöä.

- Kuka sinä olet? tyttö kysyi.

- Olen Lily Potter, entä sinä? Lily kyseli.

- Sano vain Nari, tyttö sanoi hetken mietittyään.

Tytöt juttelivat koko matkan, ja matka kului nopeasti. Pian he olivatkin jo Tylypahkassa. Tänä vuonna lajitteluhatulla oli maailman oudoin laulu:

Rohkelikko! Värisi on punainen.

Luihuinen! Värisi on vihreä.

Korpinkynsi! Värisi on sininen.

Puuskupuh! Värisi on keltainen.

- Outo laulu, isä sanoo aina, että lajitteluhattu laulaa aina jonkun... Lily aloitti, mutta ei ehtinyt pidennälle, ennen kun Dumbledore huusi: - Lily Potter! Lily katsoi ensin veljiänsä Rohkelikon pöydässä, ja juoksi sitten innoissaan kohti lajitteluhattua.

Tömps! Kuului, kun Lily törmäsi Dumbledoreen. Kaikki nauroivat. Lily tavoitti veljensä Albuksen katseen. Hän oli ainut, joka ei nauranut.

- Anteeksi, Lily kuiskasi Dumbledorelle, nousi seisomaan, ja istahti tuolille. Dumbledore asetti hatun Lilyn päähän, ja se huusi: - Rohkelikko!

- Narcissa Valedro! Dumbledore huusi. Kuultuaan nimen Lily alkoi miettiä, mikä siinä oli kummallista. Ei varmaan mikään Lily päätti, tyttöhän oli sama, kun junassa. Ei hän voinut olla... Se on varmasti vain sattumaa, on varmasti monia Valedro -nimisiä.

- Luihuinen! Lajitteluhattu huusi.

2. luku Peppi

- Harmi ettet päässyt Rohkelikkoon, Lily valitti.

- Niin... Nari mietti.

- Minun pitää lähteä! Tunti alkaa! Lily huikkasi juostessaan kohti muodenmuutosten luokkaa.

- Odota... Äh! Nari pettyi.

Tunnin jälkeen Lily oli menossa tapaamaan Naria.

- Hei, kuka sinä olet? Lily kysyi tytöltä, johon oli melkein törmännyt. Miten minä törmäilen joka paikkaan, Lily mietti.

- Olen Peppi, ja sinä olet Lily, tyttö kertoi.

- Onko sinulla ystäviä? Lily kysyi tytöltä.

- Ei, mutta sinulla on, Nariksiko se itseään väittää? Sinun ei kannata oleskella hänen kanssaan, Peppi varoitti.

- Miksi? Lily kysyi epäröiden.

- Kohta kuulet.

Laulu, Voldemortin sukulainen:

Peppi: Etkö ymmärä, ystäväsi on Voldemortin sukulainen! Hän on vaarallinen, uskot tai et.

Lily: En usko sanaakaan, sinä valehtelet Peppi!

Peppi: Älä usko, mutta annoin hyvän neuvon, tulet joskus katumaan, koska ystävyytemme loppui lyhyeen.

- Hyvästi Peppi! Lily sanoi pahoillaan ystävyyden nopeasta loppumisesta.

- Hyvästi! Peppi sanoi, ja lähti pois.

3. luku Kirjeitä

Lily kirjoitti äidilleen kirjeen Pepin tapaamisesta. Tällainen siitä tuli:

Hei äiti, ja isä!

Olen saanut uuden ystävän. Hänen nimensä on Nari. Peppi sanoi, että hän on Voldemortin sukulainen. Onko se totta? Meillä on kiva rehtori, mutta se Dumbledore epäillyttää,

rakkaudella Lily

- Voldemortin sukulainen? Ginny ihmetteli ääneen lukiessaan Lilyn kirjettä.

Ginny kirjoitti Lilylle vastauskirjeen:

Rakas Lily,

sinulla ei ole mitään hätää. En ole koskaan kuullutkaan Voldemortin sukulaisesta. Ei Voldemortilla ollut sisaruksia. Sano sille Pepille, että hän puhuu puuta heinää,

rakkaudella äitisi

- Ei se ole totta, ei se ole totta... Ai, hei Nari! Lily huomasi Narin, ja hän oli taas törmännyt.

- Moi Lily, minun pitää mennä, Nari sanoi kiireisesti.

- Miksi? Lily ihmetteli.

- Hei hei! Nari sanoi vastaamatta Lilyn kysymykseen kiiruhtaesaan nurkan taakse. Lily ihmetteli Narin käytöstä. Eihän Nari yleensä ollut noin töykeä. Ja mihin hänellä voi olla kiire, nythän on viikonloppu? Nämä kysymykset pyörivät Lilyn päässä.

Nari halusi purkaa tunteensa laulamiseen. Miten Lily pystyi olla niin ärsyttävä?

Laulu, Narin aikeet.

Nari: Kukaan ei voi mua pysäyttää! Ei Peppikään! Vaikka hän epäilee, minä silti voitan! Lil.y ei voi mua epäillä, me olemme ystäviä!

Laulun jälkeen Nari naurahti kolkosti. Kulman takaa käveli joku. Tietenkin se oli Lily.

- Mitä sinä teet? Lily kysyi.

- En mitään, lähdetään pikkujouluruokailuun! Nari sanoi huolettomasti, mutta hänen mielessään kasvoi epäilys ja pelko, tiesikö Lily hänen aikeistaan.

- Mennään vain, minulla on nälkä! Mutta tiedätkö, että Peppi on vaarallinen? Lily sanoi. Nyt Nari oli varma, että Lily ei tiennyt hänen aikeistaan.

- Tietenkin! Nari sanoi. Kun Lily oli kuulomatkan etäisyydellä, Nari mutisi: - Pian saan Voldemortin työn päätökseen!

4. luku Salaisuuksien kammio

- Tule Lily, näytän sinulle yhden kivan paikan! Nari houkutteli.

- Mikä paikka se on? Lily halusi tietää.

- Se on salaisuus, pistä silmät kiinni, Nari käski.

Hetken kuljettuaan Nari sanoi kärmeskielellä: - Aukene! Sitten Nari tyrkkäsi Lilyn jonnekkin liukumäen tapaiseen. Lily avasi silmänsä ja tipahti kovalle kivilattialle. Nari tuli pian perässä. Hän oli huomioinut kovan kivilattian. Lily käveli eteenpäin, ja kompastui. Kauhukseen hän huomasi sen olevan luuranko.

- Missä me olemme? Lily kysyi Narilta ihmeissään, ja hiukan peloissaankin.

- Sinä menit halpaan! Olen Voldemortin veljentyttö! Nari nauroi kimakasti.

- Ei voi olla... Lily aloitti, mutta Nari keskeytti hänet: - Kohta saan Voldemortin työn päätökseen!

- Mutta ei se... Lily yritti taas.

- Jos isäsi olisi kuollut, Nari sanoi pelottavasti.

- Isä ei kuole! Lily kiljaisi.

- Vastuu on siirtynyt sinulle ja minulle! Nari kuiskasi.

- Kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä, Lily mietti kauhuissaan.

Samaan aikaan Peppi oli saapunut McGarmivan työhuoneeseen.

- McGarmiva, tule! Peppi huudahti.

- Mikä hätänä? McGarmiva ihmetteli.

- Kiireesti nyt, Lily on pulassa! Peppi hoputti.

McGarmiva ja Peppi kiiruhtivat Murjottavan Myrtin vessaan. He saapuivat Salaisuuksien kammion sisäänkäynnille. Peppi puhui kärmeskiletä.

- Uskomatonta! McGarmiva hämmästyi.

Laulu, Lilyn hyvästit.

Lily: Tähän jään, en voi toivoo enempää! Kuka mua muistaisi? Seikkailut ne loppuu. Tähän jään, en voi toivoo enempää! Kuka mut pelastaisi? Seikkailut ne loppuu. Tähän jään, en voi toivoo enempää!

- Lily, ei! Peppi huolestui.

- Karkotaseet! McGarmiva huudahti samaan aikaan, kun Peppi huusi raivokkaasti: - Estous!

- Noh, noh! McGarmiva torui Peppiä, joka oli käyttänyt vahvaa taikaa.

- Minähän arvasin! Peppi sanoi.

- Sinä, sinä... Nari mutisi ilkeästi.

- Rauhoittukaapas nyt! McGarmiva rauhoitteli.

- Rauhoittukaa ja rauhoittukaa, tuo yritti tapaa Lilyn! Peppi hermostui.

- Ja te ette voi enää estää minua! Nari naurahti murhanhimosesti.

- Professori, sinun on vietävä Nari! Karkoita hänet koulusta! Peppi käski.

- Mutta... mutta... McGarmiva soperteli.

- Heti! Peppi raivosi.

- Tule mukaani Narcissa! McGarmiva sanoi vähän mutisevasti.

Kun McGarmiva ja Nari olivat lähteneet, Peppi yritti herätellä Lilyä.

- Herää Lily! Peppi voihkaisi.

- Mi... Lily ihmetteli.

- Olemme Kuolleen basiliskin kammiossa, tätä on myös Salaisuuksien kammioksi kutsuttu, Peppi kertoi.

- Minä en voinut arvata, anna anteeksi, Lily pyyteli.

- Voi Lily, tietenkin annan! Peppi sanoi, ja halasi Lilyä.

- Kemut alkakoon! McGarmiva ilmoitti.

Myöhemmin samana päivänä pidettiin suuret kemut Lilyn pelastumisen kunniaksi. Siellä laulettiin hauskaa laulua.

Laulu, kemut.

Kaikki: Kemut! Tidi didi didi diidii! Kemut täällä meillä on, ja meno aivan verraton! Kemut! Tidi didi didi diidii! Nari täältä potkut sai! Tidi didi didi diidii! KEMUT!!!!!

LOPPU!

 

 

©2018 Hapofanit - suntuubi.com