Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

1. luku

Kirje kultaisella musteella

Oli heinäkuun viimeinen päivä, eli ylihuomenna olisi syntymäpäiväni. Istuin keittiönpöydän ääressä ja mietin mitä tekisin. Pyörittelin sormeani ja hämmästyksekseni pöydällä ollut kynä nousi ilmaan ja pyöri sormeni mukana. Pyörittelin sormeani, kunnes kyllästyin katselemaan lentävää kynää. Kun laskin käteni alas, kynä tökkä si minua otsaan ja putosi sitten pöydälle. Päätin lähteä uimaan.

Rannalla ei ollut kovin paljon ihmisiä, vain vain muutamia päiväkoti ikäisiä vanhempineen. Uidessani mietin kynää, mutta en keksinyt kuin yhden mahdollisuuden.

-Ei, ei se ollut mahdollista, ajattelin. Hetken uituani lähdin kotiin. Matkalla muistin, että äiti oli käskenyt minua tekemään kakun. Pyöräilin äkkiä kotiin ja tein nopeasti kakun. Olin juuri laittanut sen uuniin, kun ovikello soi.

Ovella seisoi nainen, jolla oli musta, pitkä tukka, kultainen kaapu ja vihreä noidan hattu. Hänen olkapäällä istui pieni pöllö.

- Hei! Olen Ellen McCirly, nainen esittäytyi. - Sinä olet varmaankin Emilia.

- Juu, mutisin.

- Vanhenpasi eivät taida olla kotona.

- Ei, vastasin.

- Voiko kuitenkin tulla sisään? McCirly kysyi.

- Ööö... Äiti sanoi, että en saa päästää vieraita sisään, selitin.

- No, sittenhän me voimmekin jutella ulkona, McCirly sanoi iloisesti.

- Sinut on hyväksytty Taikasulan noitakouluun, hän kertoi, kun kävelimme takapihalla.

- Mitä? en uskonut korviani.

- Ai niin tässä on kirjeesi, McCirly sanoi.

Kirjekuoressa luki kultaisin kukeroisin kirjaimin:

Neiti Kiala

pienin makuuhuone

Kedontie 5

45768 Jyväskylä

Suomi

Avasin kirjekuoren. Kirjeessä luki:

Täten sinut on hyväksytty Taikasulan noitakouluun. Oletamme, että saavut kouluun junalla, joka lähtee elokuun 20. päivänä kello 11.00 Suomen taikaliikenneasemalta laiturilta 5. Ohessa lista, jossa on ensimmäisenä lukuvunna tarvittavat tavarat.

Tervetuloa

rehtori McCirly

Kaivoin kirjekuoresta toisen paperin. Siinä luki:

Ensimmäisen vuosiluokan oppilailla on oltava:

taikasauva

Taikasulan koulupuku (musta kaapu, valkoinen paita, harmaa hame, pitkät, harmaat sukat mustat kengät, sekä koulun vaakunakoru)

sulkakyniä ja mustetta

noidankattila (peruskoko, tinaa)

fletkumatoja 

sekä seuraavat kirjat:

Pyökki: Pieni muodonmuutos

Kerava: Helpot taikaliemet

Gorsu: Loitsut aliottelijoille

Hiisi: Yrteistä yksinkertaisimmat

Sora: Suojaa itsesi

Kidi: Historiaa taiosta 1

Dino: Fletkumato

Oppilaat saavat otta mukaan lemmikin. Yksisarviset, räiskeperäisetsisuliskot, lohikäärmeet, suuret hämähäkit, dinosaurukset, jättiläiset sekä muut suuret ja vaaralliset eläimet ovat kiellettyjä.

2. luku

Raitapolku

- Noitakoulu, noitakoulu, ihmettelin ääneen.

- Niin siellä on vain noitia, ei yhtään velhoa, McCirly selitti.

- Nämä tavarat maksavat varmasti paljon, sanoin miettiessäni kuinkahan paljon taikasauva maksaa.

- Alle kymmenen kaljuunaa.

- Kaljuunaa?!

- Niin, ne ovat velhojen rahoja, McCirly selitti innokkaana.

- Mutta eihän minulla ole niitä, huolestuin.

- Jästirahaa voi vaitaa velhojen rahoiksi Eliserissä, McCirly kertoi.

- Jästirahaa? Eliser? Ja mistä saan nämä kaikki tavarat? minulla riitti paljon kysyttävää.

- Raitakujalta. Eliser on velhojen pankki ja jästi on ei taikovaihminen, McCirly vastasi.

- Missä Raitakuja on? kysyin taas.

- Tässä on porttiavain. Kun kosketat sitä, pääset Raitakujalle, McCirly säteili innosta, kun sai kertoa minulle noitien ja velhojen mailmasta. - Tästä lähtien sinä kutsut minua ja muita Taikasulan opettajia professoreiksi, hän huikkasi ja katosi.

Menin sisälle. Sisällä haisi palaneelle. Voi ei kakku! Otin palaneen kakun uunnista ja aloitin juuri uuden kakun, kun äiti tuli kaupasta.

- Mitä on tapahtunut? äiti kysyi, kun hymyilin salaperäisesti.

- Eräs nainen kävi pyytämässä minua kouluunsa, kerroin ja näytin kirjettä äidille.

- Oletko sinä noita? äiti ihmetteli.

- Olen. Ja tänään ennen kuin kävin uimassa pyörittelin sormeani ja kynä pyöri ilmassa, vastasin äidin ihmeelliseen kysymykseen.

- Meidän täytyy varmaan sitten mennä ostamaan tavarat, äiti totesi.

- Mennäänkö huomenna? innostuin.

- No, käyhän se, äiti myöntyi. - Mutta mistä nämä kaikki tavarat saa?

- Raitakujalta. McCirly teki porttiavaimen, jolla pääsee sinne.

- Porttiavain?

- Niin. Kun sitä koskettaa niin pääsee johonkin paikkaan, selitin äidille.

Äiti näytti, kuin puulla päähän lyödyltä. Minä en malttanut koko päivänä pysyä päikallani ja yöllä nukuin tuskin silmällistäkään.

Nousin ylös seitsemältä. Puin äkkiä vaatteet päälleni ja hotkaisin aamiaisen viidessä minuutissa. Siiten menin herättämään äidin: - Herää! Äkkiä nyt! Nouse ylös! HERÄÄ!!

- Lähdetään yhdeksältä ja ainakun hiiskahdatkaan tulee puolituntia lisäaikaa, äiti sanoi.

Pompin hiljaa äidin sängyn ympärillä ja varoin hiiskahtamasta. Äiti alkoi ärtyä: - Sinä hypit kuin heinäsirkka. Jos et nyt pysy aloillasi, niin lähdemme vasta viikon päästä.

Sitten päätin olla aivan paikaallaan yhdeksään asti ja jouduin sitomaan itsen hyppynarulla nojatuoliin.

Se aika tuntui toooooosi piiiiiiiiitkältä. Tuntui kuin olisin istunut siinä koko päivän. Kellon viisarit menivät kuin etana. Ihan niin kuin ne olisivat jämähtäneet paikoilleen.

Kello oli viittä vaille yhdeksän kun koitti pitkään odotettu aika. Äiti sanoi: -Nyt lähdetään.

- Minä lasken kolmeen ja sitten tartutaan tähän, opastin äitiä ja näytin hänelle kattilan kantta.

- Onko tuo se porttiavain? äiti ihmetteli. En kuitenkaan kuunnellut häntä, vaan aloin laskea: - Yksi! Kaksi! Nyt alkoi jännittää. - KOLMEE!!! Ja mailma alkoi pyöri silmissäni.

Avasin silmäni. Nousimme ylös vaatteitamme pudistellen ja huomasimme seisovamme hyvin vanhalla kadulla. Lähdimme kävelemään katua pitkin. Vaikka kello oli vasta yhdeksän, kadulla oli jo kova vilske.

Kävelimme katua eteenpäin. Näimme paljon kauppoja. Erityisesti minua kiinnosti kauppa, jonka oven ylä puolella luki Laurel -sauvoja  jo vuodesta 1987 eKr.

Kävelimme pitkää katua eteenpäin kunnes se päättyi. Kadun päässä oli upea, valkoinen, uskomattoman suuri ja vanhan näköinen pankki.

– Sen täytyy olla tuo, sanoin äidille ja nousimme portaat ylös, avasimme kultaisen oven ja astuimme sisään Eliseriin ja katselimme ympärillemme: katossa roikkui valta kattikruunu ja lattia, seinät ja katto olivat upean valkoiset ja hohtavat.

– Ovatkohan nuo maahisia?

- Ovat ne, joku tyttö vastasi ja hymyili minulle.

Äiti antoi minulle rahaa ja minä menin vaihtamaan rahaa. Tavallisesti olisi pyytänyt äitiä vaihtamaan rahaa, mutta tämä päivä oli niin kaukana tavallisesta kuin olla ja voi.

Minua pelotti mennä maahisen luokse, mutta tämä maahinen osoittautui mukavaksi.

- Tulin vaihtamaan rahaa, mutisin. Annoin äidin antaman rahan maahiselle ja sain kuusi kultaista, kuusi hopeista ja seitsemän pronnssista pientä kolikon tapaista. Sitten lähdimme äidin kanssa ostoksille.

Ensiksi menimme Miralan kaapuja kaikille kaikkiin tilaisuuksiin -nimiseen kauppaan. Olipas sillä pitkä nimi ajattelin ja astui sisään kauppaan. Minun ja äidin lisäksi siellä ei ollut muita kuin pieni noita, joka taisi olla myyjä.

- Heipä, hei! myyjä tervehti iloisesti.

- Hei, vastasin. Katselin ympärilleni; siellä oli hirveän paljon erilaisia kaapuja.

- Tarvitset varmaan koulukaavun, myyjä arveli.

- Niin, sanoin hiljaisesti.

- Kokeileppa tuota, myyjä ojensi minulle kaavun.

- Ei, aivan liian pieni, hän pudisti päätään. - Entäs tämä isompi.

Sovitin kaapua, mutta se oli liian iso.

- Nopeasti sinä kasvat, myyjä tokaisi. Ostimme koulupuvun, joka maksoi 1 kaljuunan ja 5 sirppiä ja lähdimme kohti kirjakaauppaa.

- Mistä sinä löysit tuon? kysyi tyttö, jonka olin nähnyt Eliserissä. Hänellä mustat, suorat hiukset ja ruskeat silmät.

Näytin tytölle, mistä löysin Fletkumato-kirjan.

- Minun nini on muuten Ida, tyttö kertoi.

- Minä olen Emilia, sanoin.

Pian olimmekin jo löytäneet kaikki tarvittavat kirjat. Maksoin kirjat. Ne maksoivat yhteensä kaksi kaljuunaa, yhden sirppin ja kaksi suilmua ja kolme sirppiä.

- Onko sinulla nälkä? Ida kysyi.

- No, oikeastaan on, sanoin ja Ida ehdotti, että menisimme syömään yhdessä.

- Jos se käy äidilleni, sanoin.

- Näyttää käyvän, Ida naurahti ja katsahti vanhempiinsa, jotka juttelivat jo vilkaasti äitini kanssa.

- Hei! joku tervehti iloisesti Idaa.

Hän oli Idan isosisko Sirun ystävä.

- Hänenkin nimi on Emilia, Ida kuiskasi.

- Kukas tuo sinun ystäväsi on? Emilia kysyi.

- Hänkin on Emilia, Ida sanoi.

- Ai, oletko sinäkin saanut nimesi taikaministerin mukaan? Kun minä synnyin astui valtaan Suomen ensimmäinen naistaikaministeri. Ja koska vanhempani ovat sellaisia politiikkahulluja, minä sain nimekseni Emilia, Emilia sanoi nopeasti.

- Mentäisiinkö nyt syömään? Siru kysäisi.

- Mitä sinulta puuttuu vielä? kysyin Idalta, kun söimme maukasta sienikeittoa.

- Sauva, noidankattila, sulkakynät ja mustetta ja fletkumadot, Ida sanoi.

- Mennäänkö ensin ostamaan sulkakyniä ja mustetta, ehdotin.

Nuoleskelimme ihanaa pähkinäjäätelöä kävellessämme mukulakivikatua pitkin. Valitsimme itsellemme hauskat, värikkäät sulkakynät, sekä pari mustaa varalle, jos vaikka sattuisi katkeamaan, sekä tietysti mustetta.

3.luku

Laurel

Pian meiltä puuttuikin enää taikasauvat ja fletkumadot.

- Kannattaa varmaan ostaa ensiksi sauvat, ettei fletkumadot kuole kuumuuteen, Ida ehdotti.

Ostimme sauvat Laurelilta.

- Täältä saa mailman parhaita sauvoja, Idan isä sanoi ylpeänä kovaan ääneen meidän astuessamme sisään ja Ida näytti häpeävän isänsä käytöstä.

- Kuinkas monta sauvaa tarvitaan? vanha nainen kysyi reippaasti.

- Kaksi, Idan äiti sanoi.

Ensiksi Laurel mittaili meitä, tai no mittanauha mittaili itse, sillä Laurel kaiveli jo sauvoja lukuisista hyllyistään.

- Hän on 3998 vuotias, Ida kuiskasi.

-Olisiko tämä? Laurel pohti. - Mäntyä, 10 tuumaa, sisältää lohikäärmeen suomuja. Soveltuu erityisesti liemien luomiseen.

Ida otti sen käteensä ja heilautti sitä. Mitään ei tapahtunut.

- Ei taida olla oikea. Kokeile sinä sitä, Laurel kehotti.

Otin sauvan käteeni. Se oli oudoin kokemani tunne. Minusta tuntui, että tämä oli todella se oikea sauva.

- Sepä löytyi nopeasti, Laurel tokaisi.

Odotin kun Ida kokeili...

...toista sauvaa...

...kolmatta sauvaa...

...viiidennettä sauvaa...

...kymmenennettä sauvaa...

- Kyllä me vielä löydämme sinullekkin hyvän sauvan. Älä huoli, Laurel sanoi.

...viidennettätoista sauvaa...

...kahdenneettakymmenennettä sauvaa...

Kunnes...

- Olisiko tämä? Mahonkia, yhdeksän ja puoli tuumaa, ydin poron karvaa, soveltuu erityisesti kodin hoidollisiin taikoihin, Laurel sanoi ja Ida otti sauvan käteensä ja heilautti sitä.

Sauvasta tuli punaisia kipinöitä. Ida oli vihdoin löytänyt itselleen hyvän sauvan.

- Minkä lemmikin sinä haluat? Ida kysyi.

- Ööö... No, mitä lemmikkejä noidilla yleensä on? kysyin.

- Pöllöt ovat yleisimpiä, mutta myös kissoja, puhpalluroita, rottia ja rupikonnia on aika monella. Pilliliudit ovat harvinaisia. Minä haluan sellaisen, Ida selitti.

Naurahdin itsekseni. Pilliliudista minulle tuli mieleen mehupilli, jolla oli kädet ja jalat.

Kuljimme kohti Ihmeelliset taikaeläimet -nimistä kauppaa. Kaupassa Ida esitteli minulle eläimiä. Kaupassa oli myös eläimiä, jotka olivat koulun kiellettyjen eläinten listalla. Ihastuin pieneen, harmaaseen pilliliudiin, joka hyppeli innoissaan häkissään.

- Voinko saada tuon? kysyin äidiltä ja osoitin sitä harmaata pilliliudia.

- Et voi! äti sanoi tiukasti.

- Synttärilahjaksi! anelin.

- Ei tarkoittaa ei, eli et, äiti sanoi.

Katseli kateellisena, kun Ida meni maksamaan oman punaisen pilliliudinsa. Pian ihana päivä olikin ohi ja minun oli lopulta kysyttävä kysymys, joka oli vaivannut minua koko päivän.

- Missä se taikaliikenne osasto sijaitsee? kysyin.

- Voin näyttää sinulle. Tavataan Helsingin rautatieasemalla ennen kuolujunan lähtöä, Ida sanoi.

- Tässä teille vähän holmipulveria, niin pääsette kotiin, Ida isä sanoi ja ojesi meille pienen pussin.

4. luku

Hermione

Äiti kertoi, että Idan isä oli kertonut, miten hormipulveri toimii.

- Minä menen ensin tule sinä sitten perässä, äiti sanoi.

Äiti astui takkaan, heitti pulveria päällensä ja sanoi: - Kedontie 5.

Minä tein perässä samanlailla ja tupsahdin pian olohuonen takasta pää edellä. En ollut kuitenkaan ainut mikä sieltä tuli, sillä meidän lisäksemme takasta tupsahti se harmaa pilliliudi, jota olin kaupassa ihaillut.

- Sinun kannattaisi viedä tuo takaisin, äiti sanoi. - onneksi hormipulveria on vielä vähän jäljellä.

- Aihhh! tupsahdin olohuoneen takasta pää edellä.

- Minä kävin siellä kaupassa, aloin selostaa äidille kaupan tapahtumia,

Sanoin myyjälle, että: -Tämä karkasi kaupastanne. -Lähtikö se perääsi? myyjä kysyi.  Minä nyökkäsin. -Se taitaa pitää sinusta, myyjä sanoi ilosesti, saat pitää sen, jos haluat. Halusin tietysti pitää sen. - Mitä se syö? kysyin myyjältä. Myyjä kertoi, että se syö pähkinöitä (EI suolattuja) ja kasvien lehtiä. Sitten myyjä antoi minulle pienen limen vihreän häkin ja laittoi pilliliudin sinne.

Seuraavana aamuna selvisi, miksi äiti ei ollut suostunut ostamaan pilliliudia.

Kun heräsin, joku koputti ikkunaani. Menin katsomaan ja siellä oli...

- Pöllö! huudahdin. Avasin ikkunan ja pöllö lensi sisään ja tiputti kirjeen päälleni. Kirjeessä luki: Hyvää syntymäpäivää Emilia! Tässä sinulle syntymäpäivälahja. T: äiti, isä ja Alisa.

Juuri silloin ovi aukesi ja perheeni astui sisään. Äiti ja isä lauloivat: - Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Emilia! Paljon onnea vaan! Ja neljävuotias pikkusiskoni, Alisa lauloi: - Paljo onnea! Paljo onnea! Paljo onnea Emilaa! Paljo onnea! Minua nauratti. 

Sain heiltä lahjaksi kirjan, jonka nimi oli Godosen gootut sisältää kirjat: Taika historiaa mailmalta, Nykyajan historiaa, Voldemortin tuho, Taikaolentoja maailmalta ja muualta, Taikaliemiä kaiken tasoisille, Mahtavat loitsut aloittelijoille, Mahtavat loitsut kehittyneille, Mahtavat loitsut mestareille, Taikuutta joka säässä, Muodonmuuttaja opas, Huispaus kautta aikojen, sekä Taikasulan salaiset vuodet ja nykyaika.

Kirja näytti aika pieneltä siältääkseen kaikki kannessa mainitut kirjat, mutta kun selasin sitä se tuntuikin aika pitkältä.

- Tuo on puh-pöllö, äiti sanoi ja osoitti pientä pinkkiä pöllöä.

Mietin, viihtyvätkö pilliliudi ja puh-pöllö yhdessä. Kun otin pilliliudin häkistä huomasin, että häkki oli paljon suurempi, kuin ulkoapäin näytti. Siellä oli kiipeilytelineitä ja paljon muuta mielenkiintoista.

Pian muilla alkoi koulu, mutta minulla ei. Ensimmäistä kertaa minua harmitti, että oli vielä lomaa. Loppuloma kului uusia koulukirjoja selatessa. Erityisen kiinostavia kirjoja olivat Historiaa taioista 1 ja Fletkumato.

Keksin myös uusille lemmikeilleni nimet kirjoista. Pilliliudista tuli Hermione. Nimi löytyi Voldemorti tuhosta. Ja puh-pöllöstä Spiriliina-Liinu. Se nimi löytyi Historiaa taioista 1 -kirjasta.

Vihdoin koitti elokuun 19. päivä. Oli lauantai. Olin pakannut ja kauan sitten, mutta olin joka päivä tarkistanut, että matka-arkussa oli kaikki tarpeellinen. Olin myös koettanut muutamaa helppoa loitsua, kuten siipiirdium lentiusa -loitsua. 

Lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä jo aamulla. Päivä tuntui kuluvan hitaasti. Kävimme Linnanmäellä. Siellä oli hauskaa, vaikka se ei varmasti ollut mitään huomiseen verrattuna.

Seuraavana aamuna heräsin mummolan lattialla. Minua väsyttänyt yhtään, vaikka en ollut nukkukunut yhtään koko yönä. Lähdimme puoli kymmeneltä. Menimme junalla Helsingin rautatieasemalle. Koska kello oli vasta vartin yli kymmenen, äiti halusi ostaa minulle eväitä.

5. luku 

Juna

Ostettuamme eväät, aloimme etsiä Idaa, ja löysimmekin hänet nopeasti pääoven edestä. Huomasin yhden jutun, jota ei ollut siellä viimeksi. Oikean puoleisten patsaiden välistä lähti pitkä käytävä. Kävelimme sitä eteen päin, kunnes tulimme valtavalle rautatie asemalle, joka oli täynnä höyryvetureita

Olisin halunnut ihmetellä junia, mutta Ida sanoi, että täällä eksyi helposti, sillä laituri viidenkymmenen kohdalta lähti noin sata eri reittiä, eikä meillä ollut aikaa eksyä. 

Istuimme junaan ja vilkutimme vanhemmillemme ja Alisalle.

- Minäkin haluan junaan! Alisa huusi.

Kun juna oli lähtenyt, vaunuosaston ovi aukesi ja Siru astui sisään.

- Muualla on täyttä, hän vastasi Idan ärtyneeseen ilmeeseen. 

Istuimme hiljaa, kunnes vaunuosaston ovi aukesi. Tällä kertaa sisään astui Emilia.

 - Meidä valvoja oppilaiden täytyy kierrellä käytävällä. Haluatko tulla kanssani, hän kysyi Sirulta. Siru lähti ja jäimme kahdestaan.

Vähän aikaa Sirun lähdön jälkeen kärrytäti tuli vaunuosastomme kohdalle. Ostimme Kurpitsapiirakoita, Joka-Maun-Rakeita, lakritsisisiliskoja ja herukkamehua

Vilkaisin kelloani. Se näytti puoli yhtä. Aamiaisesta oli jo aikaa ja huomasin olevani hyvin näkäinen.

Joka-Maun-Rakeita oli kiva syödä. Maistoimme molemmat ruskeita Joka-Maun-Rakeita. Minä sain suklaan makuisen. Ida sai kakan makuisen ja oksensi lakritsisisiliskojen päälle.

Alkoi hämärtää. Kello oli jo kuusi, kun juna lopulta hidasti vauhtiaan. Ida nousi ja lähti vaunuosaston ovelle ilman matkatavaroita.

- Tavarat, Ida, huudahdin.

- Ne tulevat makuusaleihimme perässä. Tule nyt, Ida sanoi.

Nousimme junasta ja näimme lukuisia porojen vetämiä vaunuja. Menimme yhteen niistä. Kun vaunu oli täynnä, se nytkähti liikkeelle. 

Vaunuissa oli pehmeää ja lämmintä. Olin jo puoliunessa, kun Ida tökkäsi minut hereille.

- Mitä nyt, mutisin.

- Katso, Ida sanoi ja osoitti eteenpäin. Edessämme oli suuri, upea, valkoinen linna.

Tuijotin linnaa suu auki. Ida tökkäsi minua taas. Muut olivat jo linnan portilla. Juoksimme sinne, mutta juuri kun olimme portilla, puiset, jykevät, tammiovet pamahtivat kiinni edestämme.

6. luku

Suuri sali

Koputimme oveen ensin varovasti, sitten vähän kovempaa ja lopulta ryskytimme ovea oikein kunnolla. Olimme jo luopumassa toivosta, kun ovet aukesivat. Ovien takana seisoi pieni olento, jonka päällä oli villapaita. Olennolla oli suuret, mustat ja ystävällisen näköiset silmät ja valtavat korvat.

- Mik... Tai siis kuka sinä olet? kysyin varovasti.

- Se on kotitonttu, Ida kertoi.

- Kiitos, kun avasit ovet, sanoin kotitontulle, joka tuijotti minua ihmeissään.

Juoksimme pihan poikki linnan oville ja avasimme varovasti kultaiset ovet, joihin oli kaiverrettu tekstiä. Emme jääneet lukemaan tekstiä, vaan kiiruhdimme sisään.

Tulimme suureen aulaan, josta lähti kivisiä portaita joka suuntaan. Seinät olivat valkoiset ja niissä oli kultaisia kuvioita, lattia oli valkoista marmoria ja kattoa ei näkynytkään.

Toisella puolella aulaa oli nainen ja noin kolmekymmentä oppilasta.

- Oletteko ekaluokkalaisia? nainen huusi meille.

- Kyllä, professori! huusin takaisin.

- En minä ole opettaja, vahtimestari vain, nainen nauroi. Menkää vain tuonne jonon perään.

- Onneksi hän ei ollut opettaja. Muuten meidän olisi käynyt huonosti, Ida kuiskasi minulle. En ehtinyt vastaamaan, sillä suuret ovet aukesivat valtavaan saliin.

Sali oli upea! Se oli tehty kullasta ja valkoisesta marmorista. Salissa oli kolme suurta pöytää.

- Tervetuloa Suureen saliin! McCirly huudahti!

Sali oli todellakin suuri VALTAVA. Ihmiset salin toisessa päässä näyttivät tulitikkurasian kokoisilta. Lukuisat valtavan kokoiset värikkäillä kristalleilla koristellut lyhdyt valaisivat salia.

- Tervetuloa noitakoulu Taikasulkaan! rehtori McCirly toivotti, - Ekaluokkalaisille hieman yleisiäohjeita. Ensinnäkin, tunneille tullaan ajoissa ja kaikkivälineet on oltava mukana eikä tunnilla suvaita häiritsemistä, toiseksi, oppilailta kiellettyjä paikkoja ovat eteläsiipi ja muiden tupien oleskelu- ja makuuhuoneet, kolmanneksi toisten oppilaiden, opettajien ja muun henkilökunnan vahingoittaminen, kiroaminen ja muu kiusaaminen on ehdottomasti kielletty. Tarkennukset voi lukea aulan ilmoitustaululta, josta löytyy myös koulun kartta.

Käännyin Idaa kohti sanoakseen hänelle, että kartta tulisi ainakin tarpeeseen, mutta McCirly jatkoi: - Kaikilla on varmasti jo kova nälkä. Mutta ennen kuin aloitamme syömisen, lajittelemme uudet oppilaamme tupiin. Tuvat ovat Virtuse, Communisa ja Sapienso. Tupa on tärkeässä osassa, kun opiskelette täällä: opiskelette tupanne kanssa tunneilla, vietätte vapaa-aikanne tupienne oleskeluhuoneessa ja nukutte tupanne makuuhuoneessa. Vielä ennen lajittelua laulamme lajittelulaulun!

McCirly heilautti sauvaansa ja sanat ilmestyivät ilmaan ja kaikki lauloivat kovaan ääneen:

Tervetuloa noitakouluun Taikasulkaan! Kauan sitten koulun tän perusti kolme noitaa: Elise Virtuse, Aada Communisa ja Ella Sapienso. Sulka kertoo, mihin tupaan kuulut. Heilauta sitä niin sen väri muuttuu. Jos se on oranssi olet rohkea, kuin Virtuse. Violetti kertoo ystävällisyydestä Communisan. Vihreä taas älykkyydestä Sapienson. Siis heilauta sulkaa, niin tiedät tupasi!

Jatkuu...

©2018 Hapofanit - suntuubi.com